//
23asiaa-kurssi, kirjastopalvelut

Ajanvietepelaaminen

Pelaaminen on mennyt kausiluontoisesti. Jos jostain pelistä innostuu, niin sitä viitsii tahkota pidempäänkin. Strategiapeli Battle for Wesnoth oli tuollainen ja vielä open source -ohjelma. Viime aikoina ei ole innostanut.

Tätä tehtävää varten pelasin Älypäätä. Kokeilin eri aihealueiden tietovisoja. Ajan sai kulumaan. Tuli tunne siitä, että opin nippelitietoja ja että näin noin satamiljoonaa mainosta sivustolla.

Taannoin tuli pelattua ESP:tä (Wikipedia-artikkeli pelistä ja pelin kotisivu). Peliin osallistuu useampia toisilleen tuntemattomia pelaajia. Peli heittää kuvia pelaajalle ja hänen satunnaiselle pelikaverilleen saman kuvan, jota pelaajien pitäisi kuvailla samalla sanalla. Pelissä siis yritetään keksiä termi, joka molempien mielestä kuvaisi kuvaa. Sama idea kuin Google Image Labeler -pelissä. Joidenkin pelikaverien kanssa kuvaukset osuvat hyvin nappiin, joidenkin kanssa ei ollenkaan.

Peleistä ja kirjastoista

ALA:n Games and Gaming Resources -wikistä löytyi argumenttilista, miksi pelit ja kirjastot sopivat nätisti yhteen (Advocacy-sivu). Listassa on myös vasta-argumentteja. Muutamia niistä olen kuullut. Osa väitteistä kertoo enemmänkin argumentoijan ennakkoluuloista pelejä kohtaan. Joistain väitteistä paistoi läpi ajatus siitä, että pelaaminen on vain aivot-narikkaan-toimintaa. Ovathan jotkin pelit toki sellaisiakin, mutta pelejä on niin kovin monenlaisia.

Pelitutkimuksissa on tehty myönteisiä havaintoja pelaamisesta. Skotlantilainen koululaisille tehty pelitutkimus viittasi siihen suuntaan,että pelejä pelanneet oppilaat selviytyivät paremmin matemaattisista tehtävistä, ryhmätöistä ja olivat keskittyneempia koulutyöhön kuin pelejä pelaamattomat. (Utvecklar datorspel tankeförmågan?)

Tutkimuksessa oppilaat pelasivat joka aamu 20 minuuttia Dr Kawashima’s Brain Training -peliä. Tämän jälkeen he tekivät matematiikkakokeen, ja tutkimuksen mukaan kaikkien pelanneiden oppilaiden tulokset paranivat verrattuna niihin kokeisiin, jotka oppilaat olivat tehneet ennen pelaamistaan. (What’s in a game?)

Tuloksista on ruotsalaissivun mukaan väännetty kättä: oliko tulos sattumaa vai kehittääkö pelaaminen ajattelua.

Uusin vastaani tullut peliuutinen koski Wii-pelikonsolia, jota yhdysvalloissa on käytetty kirurgien koulutuksessa harjoitusvälineenä. Arizonalaisessa sairaalassa on ollut käynnissä kokeilu, jossa osa kirurgiopiskelijoista on pelannut videopelejä tunnin joka ilta. Tulokset ovat olleet kuulemma vaikuttavia. (Amerikkalaissairaala kouluttaa kirurgeja Nintendo-pelikonsolilla, Karilainen, 8/2008, Helsingin Sanomat.) Ymmärtääkseni tulokset ovat olleet vaikuttavia positiivisessa mielessä. 🙂

Verkosta löytyi artikkeleita kirjastoista, jotka ovat lähestyneet nuoria pelaamisen kautta. Yksi on Georgetownin alueen kirjastot (Carvers Bay (SC) Branch Library: Gaming the Way to Literacy, 8/2006, Webjunction). Peleillä houkutellaan nuoria kirjastoon, ja pelaamiseen on kytketty lukeminen. Kytkös näkyy ainakin erikoisenkuuloisessa pistejärjestelmässä, jossa nuori voi ansaita lisää peliaikaa täyttämällä tietyt ehdot, joita ovat muun muassa

  • a current library card
  • good standing (no serious misbehavior)
  • a commitment to checking out four items/month, two of which must be books.
Advertisements

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: