//
tiedonhallinta

Hyvä-paha Internet

David Wolmanin kirjoitus The Critics Need a Reboot : The Internet Hasn’t Led Us Into a New Dark Age (Wired) vei mielenkiintoiseen artikkelipyörteeseen. Wolman nokittelee muutamia Internet-kriittisiä puheenvuoroja, ja hänen kohteenaan ovat Nicholas Carrin Is Google Making Us Stupid? -artikkeli, Lee Siegelin Against the Machine : Being Human in the Age of the Electronic Mob, Maggie Jacksonin Distracted : The Erosion of Attention and the Coming Dark Age is a tiresome indictment of multitasking ja Mark Bauerleinin The Dumbest Generation: How the Digital Age Stupefies Young Americans and Jeopardizes Our Future (Or, Don’t Trust Anyone Under 30) -teos.

Wolman myöntää, että Internet on helpottanut muun muassa monenlaisten typeryyksien levittämistä, mutta päättömyyksissä ei ole sinänsä mitään uutta, esimerkiksi Salemin noitaoikeudenkäynnit 1600-luvulta.

Internet ei ole este viisastumiselle eikä yksistään poista tyhmyyttä, ja uudet teknologiat ovat antaneet tyhmistymisen lisäksi mahdollisuuksia myös päinvastaiseen. Esimerkkinä Wolmanilla on Wikipedia ja muut sen kaltaiset palvelut. Ne eivät ole täydellisiä, mutta Wolman näkee niiden takaa vilahtelevan parviälyn voima, jollaista ei kovin monesti ole nähty ihmiskunnan historiassa.

Teknologian vaikutus meihin

Nicholas Carrin artikkeli ei kuitenkaan paheksu teknologiaa niin yksiselitteisesti, kuin Wolmanin kirjoituksen perusteella luulisi. Hän on itsekriittinen tekniikkakritiikissään todetessaan, että uutta on aina kritisoitu, ehkä pelätty ja että hänen kirjoituksensa yksi monista tuossa perinteessä.

Carr pohtii, miten Internet näyttää vaikuttavan ajatteluumme. Carr kokee verkon vieneen häneltä keskittymiskyvyn ja muuttaneen hänet informaatiomeren syväsukeltajasta informaatiomeren pintaliitäjäksi. Carr lainaa tuekseen McLuhania: viestintävälineet eivät ole vain passiivisia informaatiokanavia. Verkko tarjoaa ajattelun aineksia, mutta se myös muovaa ajatteluprosesseja.

Mark Bauerlein on teoksessaan The Dumbest Generation : How the Digital Age Stupefies Young Americans and Jeopardizes Our Future (Or, Don’t Trust Anyone Under 30) huolissaan yhdysvaltalaisnuorison tyhmistymisestä. Teoksen arvostelussa Sharon Begley ja Jeneen Interlandi pohtivat (The Dumbest Generation? Don’t Be Dumb), tarkoittaako Bauerlein tyhmyydellä yleissivistyksen puutetta vai kognitiivisen kapasiteetin pienuutta. Kognition yhtenä osa-alueena on älykkyysosamäärä, joka on Begleyn ja Interlandin mukaan ollut yleisesti ottaen nousujohteinen noin 1930-luvulta.

Begleyn ja Interlandin mukaan Bauerlein esittää tyhmistymisen yhdeksi syyksi digitaalisen aikakautemme. Nuoret ulkoistavat muistamisen: tieto löytyy Internetistä ja tärkeää ei ole muistaminen, vaan tiedon löytäminen. Begley ja Interland eivät osta Bauerleinin ajatusta vaan osoittaisivat sormella paremminkin sikäläistä koulujärjestelmää. Tutkimustuloksia Bauerleinin tai Carrin ajatusten tueksi ei juuri ole, sillä vielä ei ole pitkän ajan neurologisia ja psykologisia seurantatutkimuksia, jotka osoittaisivat, kuinka Internet vaikuttaa kognitioomme.

Loppujen lopuksi ainakin Begley, Interland, Wolman ja Bauerlein vaikuttavat olevan samoilla linjoilla: DigitalJounalin haastattelussa (Author: The Web is Making Kids Dumber, Encouraging Them To Ignore World Events) Bauerlein itsekin vastuuttaa sikäläisen koulujärjestelmän hyödyntämään teknologiaa lasten tiedonjanon herättämiseen.

Ajatus teknologian vaikutuksista meihin on kiinnostava. Internetissä olemme äärettömän informaatiomeren äärellä. Siirtyminen asiasta toiseen on kovin helppoa. Meno voi olla hypähtelyä, monen asian hoitamista samanaikaisesti, mutta tämä ei ole teknologian syytä, vaan käyttötapojemme ja -taitojemme. Informaatiomeren pintaliitäjä voi varmaankin opetella syväsukeltamista.

Advertisements

Keskustelu

2 thoughts on “Hyvä-paha Internet

  1. Niin herkulliseen aiheeseen tartuit…
    Kun puhutaan parviälystä niin puhutaan aikuisten ihmisten asiantuntevasta panoksesta sisällön tuottamiseen.
    Toinen erillinen asia on tiedonhaku, jonka väitän suurimmalle osalle nuorisoa rajoittuvan googleen ja ensimmäiseen wikipedian linkkiin. Siinä kyllä näkee tyhmentymistä…
    ’Carr kokee verkon vieneen häneltä keskittymiskyvyn ja muuttaneen hänet informaatiomeren syväsukeltajasta informaatiomeren pintaliitäjäksi.’- Juuri näin.

    Googlella oletetaan vastauksen kuin vastauksen löytyvän yksisanaisellakin haulla. Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta kun seuraa nuoria tiedonhaussa vierestä – internethaussa eivät suurin osa nuorissa käytä päätään laisinkaan. Vastauksen oletetaan tipahtavan suoraan ruudulle. Kun seiskaluokkalaisilta kysyy mistä lähtisivät hakemaan Waltarin syntymäpäivää ja vuotta, ainoa vastaus oli google ja wikipedia. Olenpa todistanut sitäkin, että koulutyöhön lähteeksi on merkitty tyhjentävästi ’google’.
    En ehtinyt noita artikkeleja vielä lukaista, mutta otan ne tämän illan lukemistoksi, osa niistä oli jo tuttuja.

    Posted by Book girl | 15.09.2008, 8:22 am
  2. Informaatiolukutaidon tunneilla on käynyt selväksi, että opiskelijoille ei ole aina selvää se, mistä ne artikkelit Wikipediaan tulevat. Artikkelien tekijäksi ja päivittäjäksi on tarjottu mm. Wikimedia-säätiötä. 🙂 Mutta lähdekriittiseksi ja syväsukeltajaksi voi oppia, jos halutaan opettaa ja oppia.

    Posted by sorvipenkki | 16.09.2008, 3:47 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: