//
pelaaminen

Tieteellistä pelaamista

Viimeaikoina vastaan tulleissa pelitutkimusuutisissa mielenkiintoista on ollut tietenkin tulokset yhteisöllisten pelien positiivisesta vaikutuksesta ja myös niiden kokonaisvaltaisuudesta.

Tutkijoiden yön lähestyessä sattui mitä sopivimmin haarukkaan Clive Thompsonin How Videogames Blind Us With Science -kolumni, jossa Thompson kertoo pelitutkija Constance Steinkuehlerin tutkimustuloksista ja hänen kiinnostavista johtopäätöksistään.

Steinkuehlerin yhtenä tutkimuskohteena on ollut Lineage-verkkopeli ja sen peliyhteisö, joka koostui suurimmaksi osaksi teini-ikäisistä pojista. Pelaajat olivat hyviä selvittämään, kuinka päihittää koneälyn ohjaamia vihollisia. Syyksi Steinkuehler päätteli sen, että pojat systematisoivat pelaamisensa. He kokosivat informaatiota siitä, kuinka tietty hyökkäys vaikuttaa viholliseen, ja tuolta pohjalta pojat tekivät mallinnuksia vihollisten toimintatavoista ja ennusteita, kuinka selättää vihollinen. Jos malli ei toiminut, ryhmä mietti mallia uudelleen ja muokkasivat sitä. Jos malleja oli useita, niiden paremmuudesta väiteltiin.

WoW-keskustelufoorumien luonne

Steinkuehler ja Sean Duncan esittelevät tuloksiaan World of Warcraft (WoW) -keskustelufoorumien tutkimuksestaan artikkelissa Scientific Habits of Mind in Virtual Worlds.

Tavoitteenaan heillä oli tutkia, vahvistavatko monen pelaajan verkkopelit (massively multiplayer online games) oppimista ja tieteellistä lukutaitoa. Artikkelin mukaan löytyy empiirisiä todisteita siitä, että jotkin pelit harjaannuttavat tieteellistä ajattelua. Pelaaminen voi kehittää yhteisöllistä ongelmanratkaisukykyä, lukutaitoa, ajattelua ja tietokonelukutaitoa.

Tieteellistä ajattelua harjaannuttavimpia pelejä ovat erityisesti monen pelaajan verkkopelit. Pelikulttuuriin voi kuulua taktiikoiden miettiminen yhdessä, mutta lisäksi pelissä eteneminen voi kannustaa taustatietojen keräämiseen oppaista ja keskustelupalstoista, joihin myös kertyy tietoa.

Pelitutkimusta monen käyttäjän virtuaaliympäristöissä

Eräissä pelitutkimuksissa (kuten River City Project ja Quest Atlantis) on tutkittu pelien vaikutuksista esitettyjä väitteitä.

River City Projectissa ja Quest Atlantiksessa on kyse kasvatukseen tarkoitetuista monen käyttäjän virtuaaliympäristöistä (multi-user virtual environments, MUVE). Näihin virtuaaliympäristöihin on rakennettu ongelmia, joita pelaajat voivat ratkoa tutkimalla virtuaaliympäristöä ja kommunikoimalla keskenään.

Harvard Universityn ja Arizona State Universityn River City Project -pelissä ympäristönä on 1800-luvun amerikkalaiskaupunki, jonka asukkaat ovat taudin kourissa. Pelaajat laitetaan epidemiologien rooliin selvittämään, mikä aiheuttaa taudin. Pääpaino on tutkimuksellisessa lähestymistavassa: pelaajat muodostavat hypoteeseja ja tutkivat niitä kokein. Pelaajat voivat havainnoida peliympäristöä eri tavoin: he voivat muun muassa haastatella kaupungin asukkaita ja tutustua virtuaalikaupungin sairaalaan tai kirjastossa tausta-aineistoon (dokumentteihin ja valokuviin).

Pelit ruokkimassa tieteellistä ajattelua?

Lineage-peliyhteisön toiminnassa Steinkuehler näki analogian tieteen tekemiseen. Peliyhteisö käytti tieteellisiä metodeja, heillä oli hypoteeseja, joita he todistivat oikeaksi tai vääräksi. Steinkuehlerin johtopäätös tästä oli se, että pelien avulla nuoret harjaantuvat tieteelliseen ajatteluun.

Duncan ja Steinkuehler pohtivat WoW-keskustelufoorumin tutkimuksen pohjalta, mitä tulokset merkitsevät muun muassa tiedekasvatuksen kannalta

  1. koulujen pitäisi hyväksyä pelaaminen ja pelikulttuuri
  2. tiettyjen pelilajien positiivinen vaikutus tieteellisen lukutaidon kehittymiselle saa Duncanin ja Steinkuehlerin huolestumaan siitä, syntyykö digitaalinen kuilu niiden välille, joilla on mahdollisuus pelata, ja niiden, joilla ei ole
  3. pitäisi rakentaa teknisesti ja kognitiivisesti kehittyneitä peliympäristöjä. Nämä tilat olisivat tavallaan kolmansia paikkoja koulun ja kodin välillä ja siltoja, jotka pienentäisivät pelaajien ja ei-pelaajien välistä digitaalista kuilua. Meikäläinen toteutus tämäntapaisesta pelikulttuuriin erikoistuneesta kolmannesta paikasta on Espoon Leppävaaran aluekirjaston Pointti.
Mainokset

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: