//
kirjastopalvelut, seminaarit

Twin cities : kokoelmatyö Stirlingin kirjastoissa

Twin Cities -konferenssin jälkipuintia: Robert Ruthven esitteli Stirlingin kirjastojen kokoelmapolitiikkaa (Active stock management in Stirling libraries : Taking care of business).

Stirlingin alueella elää 88 000 asukasta, ja se on 8. suurin alue Skotlannissa. Harvaan asuttua seutua, jonka kirjastoverkko muodostuu 16 kirjastosta ja 2 kirjastoautosta.

Stirlingiläisten peruslähtökohtana kokoelmatyön uudistamiselle oli se, että kirjat ovat heidän ydinaluettaan ja kokoelmasta on pidettävä huolta. Uudistustyön motiivina oli kirjalainauksen väheneminen.

Uudistustyön vaiheet:

  1. ongelman tiedostaminen
  2. aineiston valintaryhmän organisointi
  3. aineistojen esillepano ja markkinointi
  4. aineiston promoaminen
  5. proaktiivinen kokoelman hallinta
  6. evidence based stock management.

Ongelman tiedostamisessa todettiin aineistomäärärahojen pieneneminen, useiden samojen nimekkeiden hankinta sattumanvaraisesti. Jotain haluttiin myös tehdä aineistolle, jota ei ollut lainattu 6 kuukauteen. Ruthven kutsui provokatiivisesti tällaista aineistoa termillä kuollut aineisto (dead stock). Aluksi uudistus herätti vastustusta kirjastopisteissä. Kirjastoissa ajateltiin, että jokainen kirjasto tietää itse parhaiten, mitä heidän asiakkaansa haluavat. Moni koki aineistonvalinnan tärkeäksi osaksi omaa työtään eikä halunnut siitä luopua. Asiakaskunta puolestaan pelkäsi alkuun, että koko aineisto katoaa. Laskevat käyttötilastot lisäsivät kuitenkin paineita tehdä jotain ja vakuuttivat uudistuskokeilun tarpeellisuudesta.

Kirjastoissa organisoitiin aineiston valintaryhmä, joka huolehtii aineiston valinnasta. Mukana on kirjastojen henkilökuntaa eri palvelualueilta. Ryhmän kokoonpanoa vaihdellaan säännöllisesti, jotta mahdollisimman monella on vuorollaan tilaisuus osallistua. Työryhmässä päivitettiin radikaalisti aineiston valintapolitiikkaa. Henkilökunnan asenteet muuttuivat matkan varrella, ja kun uudistusten koettiin purevan, myös henkilökunta innostui asiasta. Aineistonhankinnasssa keskitettiin rahaa fiktioon.

Kokoelmatyössä haluttiin myös panostaa esillepanoon, visuaalisuuteen ja markkinointiin. Tätä työtä tekee markkinointitiimi, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää muun muassa kirjastotilojen ulkoasua. Tavoitteeksi asetettiin myös pienempi kokoelma, jolla on suurempi näkyvyys. Kirjastoihin hankittiin tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisia esittelykalusteita ja aineiston esillepanossa otettiin periaatteeksi ”kannet esiin”. Eli siis sama kuin Kööpenhaminassa (The Future is here: tanskalaiskirjastoista).

Aineiston promotointiryhmä kehittää lukupiiritoimintaa. Kirjastot panostavat erilaisiin kohderyhmiin, kuten etnisiin ryhmiin. Proaktiivisessa kokoelman hallinnassa muun muassa tarkkaillaan kuolleen aineiston tilannetta. Lisäksi nuhjuinen aineisto poistetaan kokoelmista.

Kokoelmatyössä käytetään analysointiohjelmistoa, jota hyödynnetään aineiston poistamisessa. Ohjelman avulla voidaan tislata esiin numerodataa kokoelman liikkeistä, jotta poistopäätöksiä tehtäisiin jonkinlaisiin mittareihin päätöksiä.

Seuraavaksi käsittelyyn ollaan ottamassa muun muassa aikuisten tietokirjallisuus, lasten kirjallisuus, äänikirjat ja AV-materiaalia.

Kokoelmapolitiikassa on kirjastolaisilla ollut sulattamista: ote on varsin kaupallisen oloinen. Aika radikaalilta tuntuu myös aikarajaus, jolla Stirlingissä määritellään aineiston ”elollisuus”: kuusi kuukautta on lyhyt aika. Vaatii tasapainoilua, jotta saadaan säilytettyä kokoelman syvyys. Ruthven kertoi, että kuolleen aineiston poisto ei ole pelkkää matematiikkaa ja kuukausien laskemista: lopulliseen poistopäätökseen vaikuttavat muutkin seikat kuin kuukausien lukumäärä, jonka aineisto on ollut hyllyssä.

Kiinnostavaa Stirlingin esimerkissä on aktiivinen ote kokoelmatyöhön. Lukupiiritoimintakaan ja aineiston esillepanoon panostaminen eivät voi olla vaikuttamatta. Vaikka tilastot ovat ristiriitaisia välineitä toiminnan mittaamisessa eivätkä kerro koko totuutta, Ruthven esitteli lopuksi viimeisimpiä tilastoja. Niiden valossa toiminta on ollut tuloksesta: lainauksen laskeva suuntaus on kääntynyt kasvuun.

Mainokset

Keskustelu

2 thoughts on “Twin cities : kokoelmatyö Stirlingin kirjastoissa

  1. Tämäpäs oli mielenkiintoista! 88.000 asukasta, 16 kirjastoa ja 2 autoa, harvaanasuttua – no jotain eroja on vielä varmasti muitakin. Olen viimeisen viikon ajan roudannut osaa meidän dead stockista edestakaisin ja surffaillut vain Vaarin kanssa joten tunnen tämän kirjoituksen kovin läheiseksi.

    Oikeita ratkaisuja, vähän vain ihmettelen kirjojen ottamista ydinalueeksi. Siihen voi tietysti vaikuttaa kulttuuriset erotkin. Samoin aineistohankinnan rahojen keskittäminen fiktioon. Eikö heillä olekaan halua Wikipedian päihittämiseen kunnon tietokirjoilla? Yleisajatus: taking care of business – tämä on todella meidän ikioma business – tätä voi hoitaa liiketaloudellisellakin ajattelulla hyvin.
    Kuusi kuukautta on kovin lyhyt aika, etenkin jos painotetaan fiktiota. Jos joku ihminen käy pari kertaa vuodessa kirjastossa häneltä voi jopa jäädä bongaamatta sellainen kirja joka mahdollisesti vaikuttaisi niin että hän kävisikin jo kolme kertaa vuodessa kirjastossa?
    Valintaryhmä/paikallinen valinta/valinnan aina vaan tiukempi keskittäminen/aineistolajien mukainen valinnan keskittäminen – olen itse aina vaan enemmän sitä mieltä että tehokkuutta, taloudellisuutta ja ennen kaikkea kokonaisnäkemystä koko laitoksen aineistohankinnasta tulee lisää, kun pitäydytään melko tiukassa keskittämisessä. Valintaryhmien kokoontumiset, ryhmän koko ja varsinkin jos koostumus vaihtuu jatkuvasti mahdollistavat koko homman leviämisen käsiin.
    Kokoelmien markkinointi ja promoaminen – tämä on sitä mikä on kirja-kirjastojen tulevaisuuden ydinasia – sen kaiken virtuaalisuuden ja verkkopuolen rinnalla.
    Sydämeni on lämmennyt jo monta vuotta lukupiireille enkä jotenkin halua yhdistää tätä käsitettä siihen vanhan kirjastomaailman ”kirjallisuuspiiri”-termiin. Henkilökohtaisesti en kävisi tällä hetkellä kirjallisuuspiirissä mutta haluaisin ehdottomasti mukaan tällaiseen brittiläistyyppiseen lukupiiriin. Taas kulttuurieroja. Onneksi voi seurata esimerkiksi Penguin Reader’s Groupin välityksellä tätä kenttää.
    Evidence based stock management – minulle heti sellainen kunnollinen analysointiohjelma jolla voisi seurata kokoelman liikkeitä tai liikkumattomuutta. Meillähän on vain se O:lla alkava sovellus.
    Hyvä postaus.

    Posted by Tepa | 23.06.2009, 5:39 am
  2. Kiitos _perusteellisesta_ kommentistasi! Kuusi kuukautta on todella lyhyt aika ja kuulostaa suht tylyltä mittarilta, ja Robert Ruthven kertoi, että se on ikään kuin ohjeellinen mittari, jonka perusteella poimitaan aineistoa lähitarkasteluun.

    Esillepanoon ja sisältöjen esiinnostamiseen panostaminen kuulosti hyvältä. Se maksaa varmasti vaivan.

    Analysointiohjelmistona heillä oli SmartSM.

    Posted by Petri | 23.06.2009, 2:53 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: