//
informaatiotutkimus, kirjastopalvelut, seminaarit, tiedonhaku, tiedonhallinta, verkkopalvelut

Ontologiaseminaari Kansalliskirjastolla

Kansalliskirjasto järjesti 23.10.2009 ontologiaseminaarin, jonka ohjelma ja esitykset löytyvät Kansalliskirjaston kotisivuilta. Seminaarissa keskusteltiin ontologioiden haasteista ja mahdollisuuksista, ja esillä oli myös käytännön esimerkkejä.

Muistiinpanoni tulevat kolmessa erässä:

  1. Jaana Kekäläisen ja Katri Seppälän ja Tuomas Palosen esitykset
  2. Ere Maijalan, Kaisa Hypénin ja Minna Tarkan esitykset
  3. tilaisuuden päättänyt paneelikeskustelu

Kekäläinen, Jaana: Ontologioista ja tiedonhausta

Tiedon organisointi

Luonnollinen kieli ei ole kaikilta osin yksiselitteinen ja täsmällinen. Kun tavoitteena on tiedontallennuksen ja -haun yhdenmukaisuus, nimien ja käsitteiden hallinnalla on suora yhteys tiedon organisointiin. Ongelman ratkaisuksi on ajateltu käsitekieltä, jossa käsitteillä olisi yksiselitteiset nimet. Tavoitteena on välttää sekaannuksia ja moniselitteisyyttä. Käsitekieli-ajatusta ovat muodossa tai toisessa pyörittäneet muun muassa Leibniz (Calculus ratiocinator, englanninkieliseen wikipedia-artikkeliin), Raili Kauppi (käsiteteoria) ja Frege (Begriffsschrift, englanninkieliseen wikipedia-artikkeliin). Käsitekieleen siirtyminen on kuitenkin vaikeaa muun muassa siitä syystä, että sanoihin liittyy myös arvoja.

Sisällönkuvailun aboutness-ongelma: sisällönkuvailussa tulkitaan dokumentin olemusta. Lähtökohtana tuntuu olevan kysymys siitä, mistä dokumentti kertoo. Ongelmaksi nousee se, ovatko tulkinnat yhdenmukaisia ja että onko sisällönkuvailussa tehty tulkinta riittävä tiedonhaun tarpeisiin. Vesa Suominen nosti esiin ongelman tuossa aboutnessin peruslähtökohdassa. Hänen mukaansa väärä käännös aboutnessille on ”mistä dokumentti kertoo”. Sen sijaan pitäisi kysyä ”mistä dokumentissa on kyse”.

Palvelujen tuottajat

Yhdeksi vastaukseksi sisällönkuvailun ja tiedonhallinnan ongelmiin on esitetty ontologioita (englanninkieliseen wikipedia-artikkeliin). Ontologiat ovat luonteeltaan formaaleja ja granulaarisia. Ontologian sisältämät käsitteet ovat hierarkisessa suhteessa keskenään. Ontologioiden osalta Kekäläinen nosti esiin kysymyksiä

  • kannattaako kuvailu?
  • kannattaako ontologioiden rakentaminen suhteessa työmäärään? Miten ontologian merkitys arvioidaan?
  • kenelle ontologia tehdään?

Tiedonhakijat

Kekäläinen luonnehti tiedonhakijoiden peruslähdökohdan olevan E.V.V.K.. Perustiedonhakija käyttää tiedonhakujärjestelmiä vähimmän vaivan periaatteella, ja tiedonhaku on välineellistä: taustalla on jokin tarkoitus, miksi haetaan. Tiedonhaussa myös sopeutetaan omaa toimintaa käytettävän järjestelmän mukaan: käyttäjät sopeutuvat järjestelmiin ja niiden puutteisiin. Omalla toiminnalla voidaan paikata järjestelmien puutteita.

Jaana Kekäläinen ei usko yhteen suureen ratkaisuun vaan useisiin pieniin. Haasteeksi Kekäläinen nosti ontologioiden rakentamisen ja kuvailun. Olemmeko valmiit urakkaan ja vastaavatko hyödyt haasteita? Suominen nosti esiin myös sen, että tietoa haetaan tavoitteellisesti hakulausein, mutta että tämän lisäksi suosittua on tiedon hakeminen selaillen. Selailu puolestaan on helpompaa, jos on jäsentyneet selailumaastot eli laadukasta sisällönkuvailua sisältävät järjestelmät.

Katri Seppälä ja Tuomas Palonen: FinnONTO 2.0 -hanke

Suurimpia lupauksia ontologioiden suhteen seuraa siitä, että ontologiassa termit ovat koneluettavassa muodossa.

Perustavin ontologia Suomessa on tällä hetkellä Yleinen suomalainen ontologia, YSO, joka perustuu Yleiseen suomalaiseen asiasanastoon, YSA:oon. YSO on käytettävissä rakenteellisena mallina ja liittymäkohtana erikoisalojen ontologioihin. YSO on keskeinen palikka eri ontologioiden yhdistäjänä, ja tällä hetkellä YSO:oon on liitetty 8 erikoisalan ontologiaa.

YSO:sta on suomenkielinen versio, mutta englanninnos- ja ruotsinnostyö on meneillään.

Mitä YSO ei ole?

YSO ei ole kaikenkattava maailmankuva: ontologian käsitevalikoima on muotoutunut asiasanoituksen tarpeiden mukaan eli siinä on täydennettävää.

Se ei ole hierarkialtaan täydellinen, mutta korjattavissa ja täydennettävissä.

Mitä hyötyä YSO:sta on?

YSO mahdollistaa uudenlaisten palveluiden tarjoamisen, muun muassa mahdollisuuden semanttiseen tiedonhakuun. Käsitelähtöisyys ja ontologian monikielisyys mahdollistavat eri kielten joustavan käytön hakutilanteessa riippumatta siitä, millä kielellä kuvailu on tehty. Tosin kaikilta osin termit eivät ole käännettävissä muille kaikille.

Tiivis ontologiayhteistyö vähentää eri aloilla tehtävän työn päällekkäisyyttä. Ontologian suhteen pätee sama kuin asiasanastojen kanssa: ontologiaa kehitettävä ja ylläpidettävä, ja ylläpito edellyttää hyvin organisoitua yhteistyötä.

YSO:n käännös englantiin

Kääntäminen etenee, mutta joitain hankalia kohtia on, esimerkiksi

  • käsitteet, joille ei ole vastinetta englantia puhuvassa maailmassa (kuten viileä vyöhyke, kestävyyslajit), sosiaalialan termit (kuten erikoisnuorisotyö)
  • suomalaisen kulttuurin spesifit käsitteet (kuten kalterijääkärit, korpelalaisuus).

YSO ja erikoisalan sanastot elävät rinnakkain niiden termien osalta, jotka eivät ole yhdistettävissä sanastojen kesken.

Advertisements

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: