Järjestelmät, sisällönkuvailu, data: Karhula, Controversies of the new information environment

Esityksen abstrakti: Päivikki Karhula, Controversies of the new information environment – kiss goodbye for privacy

Suositeltavaa lukemista, sillä yhtään kotiinpäin vetämättä tämä oli mielestäni IFLA 2010:n parhaimpia esityksiä. Karhula kävi esityksessään läpi uuden informaatioympäristön uhkia.

Ainoa ongelma ei ole rajoitettu pääsy informaatioon vaan myös Internetin käyttäjistä koottava data ja mahdollisuudet hyödyntää niitä erilaisissa yhteyksissä. Uudessa informaatioympäristössä on Karhulan mukaan kyse osaksi siitä, että verkossa kerätään digitaalisia jalanjälkiämme, missä liikumme ja mitä teemme, ja tehdään nämä digitaaliset jäljet näkyviksi.

Uudesta informaatioympäristöstä käytetään erilaisia ilmauksia kuten ubiikkiyhteiskunta, joka muodostuu ubiikkiteknologiasta. Ubiikkiteknologiasta Karhulalla oli esimerkkinä Alton Towers -huvipuisto, jossa kävijöille on tarjolla RFID-rannekkeita. Rannekkeiden avulla vierailijaa voidaan tarkkailla ja rekisteröidä liikkeet. Tekniikkaan on yhdistetty huvipuiston kamerat, jotka ottavat kävijöistä kuvia eri puolilla huvipuistoa ja lopuksi järjestelmä koostaa kävijälle valokuva-albumin näistä kuvista.

Economist-lehden verkkojutussa Untangling the social web (2.9.2010) on vastaavia esimerkkejä tavoista, joilla esimerkiksi yritykset hyödyntävät käyttäjistä jääviä digitaalisia jalanjälkiä.

Teleoperaattoreiden äärimmäisen kilpailulla toimialalla yrityksillä on kova veto löytää käyttäjäyhteisön trendsettereitä, oman yhteisönsä vaikuttajia. Tällaisten henkilöiden löytäminen helpottaa kohdistamaan markkinointia, jonka avulla operaattorit pyrkivät pitämään nämä henkilöt asiakkainaan.  Taka-ajatuksena yrityksillä on se, että trendsetterit vetävät mukanaan myös muita käyttäjiä asiakkaiksi. Välineenä operaattoreilla on puheludataan tehty datanlouhinta eli tiedonlouhinta ja verkostoanalyysi.

Yhdysvaltalaispoliisit ovat hyödyntäneet verkostoanalyysia rikosten ennustamiseen. Erityisen hyödyllisiksi ovat osoittautuneet erilaisissa verkkoyhteisöissä (kuten Facebook, MySpace jne) tehdyt julkiset pirskeiden suunnittelut. Julkiset juhlasuunnitelmat auttavat poliisia ennustamaan, millä alueella voi olla räyhäköin meno, ja sijoittamaan valmiiksi partioita alueelle.

Ubiikkiteknologiaa ollaan hyödyntämässä uuden teknologisen infrastruktuurin rakentamiseen yhteiskuntaan. Kyse ei ole pelkästään teknologisista muutoksista vaan kyse on myös muutoksista muun muassa lainsäädäntöön.

Ubiikkiyhteiskunnan informaatioarkkitehtuuri sisältää muun muassa

• käyttäjien tunnistamisen
• käyttäjien paikantamisen
• yhä laajemman datan keräämisen
• datan integroinnin erilaisiin yhteyksiin, erilaisten palvelujen välille.

Ongelmana on anonymiteetin katoaminen käyttäjätunnistuksen kehittymisen myötä. Tärkeitä kysymyksiä ovat, mihin tietoja käytetään ja mitä tulkintoja näistä tiedoista tehdään. Uhkana ovat myös sosiaalisen kontrollin uudet muodot, jotka voivat syntyä informaatioympäristön uusien työkalujen mahdollisesti levitessä alkuperäisten käyttötapojensa ulkopuolelle. Ongelmana on myös puutteet välineiden käyttötapojen kontrollin tasossa, ja uusien välineiden tarpeellisuus ovat heikosti mietittyjä.

Identity is going to be an organizing principle of the next generation Internet. (Lawrence Lessig)

Lopputuloksena voi olla näkymätön kontrolliverkko, jossa meidät profiloidaan muun muassa verkkoon jättämiemme jälkien perusteella. Verkkoidentiteettimme ja profiilimme voivat määritellä tulevaisuutemme. Profiloinnin pelko voi puolestaan johtaa hiljennettyyn yhteiskuntaan.

Karhulalla oli huoli siitä, että kuinka ubiikkiteknologia ja käyttäjien jäljitettävyys voi tulla osaksi kirjastojen järjestelmiä. Muun muassa käyttäjien tunnistaminen ja paikallistaminen, informaatiolähteiden käytön seuraaminen ja käyttäjiin liittyvän datan jakaminen voivat johtaa väärinkäytöksiin käyttäjien kannalta. Karhula näki uhkakuvan siinä, että kirjastot ohjaavat käyttäjät ubiikkiyhteiskunnan käytäntöihin asiaa problematisoimatta. Kirjastoista voi tulla ubiikin tarkkailuyhteiskunnan yhteistyökumppaneita. Meidän ei pitäisi integroida käyttäjiä identifioivaa dataa informaatiolähteitämme, palvelujamme, tilojamme erilaisiin kontrollointirakenteisiin.

Karhulan mukaan pitäisi miettiä, kuinka voimme tukea intellektuaalista vapautta informaatioympäristössä. Karhula nosti muun muassa nämä esiin

1. pitää ymmärtää ubiikkiteknologian uhat ja miettiä ratkaisuja uhkien minimoinniksi
2. ubiikkiyhteiskuntaan liittyvät ongelmat pitää nostaa julkiseen keskusteluun, kuten esimerkiksi Electronic Frontier Foundation (EFF) tekee
3. datan keräämis- ja jakamiskäytännöt tulisi määritellä (esimerkiksi mitä käyttäjädataa meidän tarvitsee kerätä ja miksi ja mitä sillä datalla teemme)
4. tarvetta on toimintataidoille uudessa informaatioympäristössä. Karhula käyttää termiä Ubiquitous literacy.