//
kirjastopalvelut, seminaarit

Kirjastot, palvelut: Sæteren, Innovative strategies in larger public libraries in Europe

Liv Sæteren summaili yhteen eurooppalaisten yleisten kirjastojen muutospaineita ja tilannetta. Yhteistä näille kirjastoille on Sæteren mukaan se,

  • että nämä ovat eturintamassa kokemassa muutoksia
  • että erityisesti ulkopuoliset kyseenalaistavat kirjastojen perinteisen roolin. Tarvitaanko kirjastoja sellaisenaan?

Aineistojen digitalisoituminen ja aineiston jakelu herättävät keskustelua ja arvioita kirjastojen tarpeen pienenemisestä, mutta Sæteren näkemyksen mukaan kirjastoja tullaan tarvitsemaan. Toiminta voi hakea erilaisia, uusia muotoja, kuten lukuohjelmia, hakeutuvaa kirjastotyötä (tapahtumia jne) ja uudenlaista infrastruktuuria (välineitä, toimipisteitä). Kirjallisuus ja lukeminen tulevat olemaan Sæteren mielestä ydintyötämme. Kirjastojen ei tulisi siirtyä liian kauas tästä toiminnasta ja siitä mitä asiakkaat haluavat. Jossain mielessä tässä on minusta mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta pitää olla innovoiva ja kokeileva, kunhan pidetään samalla kiinni perinteisestä toiminnasta. No. Ehkä Sæteren toivoi maltillista innovointia, mikä on varmasti järkevää.

Yleisten kirjastojen painopisteiksi Sæteren määritteli

  • kirjastot tilana ja uusien konseptien luominen kirjastorakennuksille
  • ammatillinen kompetenssi ja uudet organisaatiomuodot, joihin kuuluu erilaisten yhteistyökuvioiden rakentaminen
  • erilaiset toiminnat ja palvelut erilaisille kohderyhmille.

Kirjaston tehtäväksi Sæteren nosti myös sisältöjen ja ihmisten kohtauttamisen. Kirjastot eivät ole vain kirjavarastoja ja lainauspisteitä, vaan pitäisi tehdä siirtymä kohti kaupungin tärkeintä julkista tapaamispaikkaa. Kirjastotiloihin syntyy uusia toimintamuotoja; tärkeitä tulevat olemaan esimerkiksi editointitilat. Ylipäätään Sæteren näki suunnan olevan kohti aktiivisempia ja näkyvämpiä kirjastoja.

Ammatillisen kompetenssin osalta uudet toiminnot ja työtavat tulevat vaatimaan uudenlaista osaamista: kirjastoissa tullaan Sæteren mukaan tarvitsemaan myös muun muassa tarinankertojia, viestintäihmisiä, tietokantahuoltajia, IT-asiantuntijoita ja tapahtumajärjestäjiä. Tältä osin Sætere kehotti pitämään silmällä Tukholman kehitystä.

Työskentelytavoissa korostuu yhdessä tekeminen muun muassa muiden organisaatioiden kanssa, joiden avulla voitaisiin tavoittaa kohderyhmiä.

Lopputulema IFLA 2010:stä ylipäätään

Tämä oli viimeinen repäisy IFLA 2010 -muistiinpanoistani. Muut jutut IFLA2010-tagin takana.

Hyvä konferenssi: erinomaisesti järjestetty, hyviä puhujia ja paljon teemoja, jotka vastasivat useihin omassa päässä pyöriviin kysymyksiin.

Tuli kierrettyä järjestelmäasioihin keskittyviä sessioita, joista summa summarumina ydinviesti on periaatteessa tuttu:

  • yksin on turha nyhrätä
  • kirjastoalan pelastus ei tule tietystä järjestelmästä vaan alan sisäisestä yhtenäisyydestä ja vahvuuksien löytämisestä ja yhteisistä teknisistä ratkaisuista. Tällä alalla tuo keskittäminen kannattaa
  • teknisten ratkaisujen osalta pitäisi pitää kiinni laajemmin käytössä olevista standardeista. Järjestelmänvalmistajat saatava mukaan, järjestelmänvalmistajilta pitää osata vaatia ja järkevää on, että vaatimukset esitettäisiin yhdessä, yhtenä rintamana.
Advertisements

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: