Wiredistä tuli vastaan mainio juttu Applen toimitusjohtajasta Steve Jobsista: Evil Genius : How Apple Got Everything Right By Doing Everything Wrong (Leander Kahney, Wired Magazine 16.4.2008). Juttu toi kiinnostavaa ristivetoa ajatuksille, joita James Surowiecki esittää kirjassaan (Joukkojen viisaus : miksi monet ovat viisaampia kuin harvat). Surowieckihän puolustaa muun muassa organisaatioiden päätöksenteossa hajauttamista.
Jobs on ilmeisen omapäinen herra, joka ei noudata niitä periaatteita, joiden nimeen nyt tunnutaan vannovan. Applella ei käytetä avoimia alustoja eikä luoteta päätöksenteossa parviälyyn eikä kohdella työntekijöitä kuin Jumalaa. Porkkanan lisäksi tarjolla on nimittäin myös karttua, jos asiat eivät mene, kuten pitäisi. Karttu tarkoittaa tässä tapauksessa management by perkele -tyyppistä johtamista.
Tiedotusstrategiana on läpinäkyvyyden sijaan läpinäkymättömyys. Kahneyn mukaan Jobs järjestää tiedotustilaisuuksia vain, kun hän kokee ne tarpeelliseksi ja silloinkin valikoiduille toimittajille. Kaiken lisäksi tuo on helppoa Applelle, koska yritys valmistaa itse laitteensa ja ohjelmistonsa. Se ei käytä ulkopuolisia yhteistyökumppaneita (laitetoimittajia tms.), joten sen ei tarvitse siksikään luovuttaa tietoja ulkopuolelle päinvastoin kuin vaikkapa Microsoftin.
Juttua lukiessa kävi mielessä kysymys siitä, miten tuollainen johtamistapa voi toimia. Kovin moni organisaatiokulttuuria käsittelevä teos ei taida puolustaa tuollaista johtamisotetta. Kahney antaa Jobsin otteiden toimivuudelle kiinnostavia perusteluja. Applen menestys ei ilmeisestikään ole kiinni Jobsin ongelmallisesta luonteesta.
Sorvipenkki 
Keskustelu
Ei kommentteja.