//
informaatiotutkimus, seminaarit, tiedonhallinta, verkkopalvelut

ITK 2010 : tulevaisuudesta

Mitä on sosiaalinen media 2.0? -sessiossa Teemu Arina (Dicole) ja Jukka Ruponen (IBM) kertoivat, mihin suuntaan he uskovat sosiaalisen median kehittyvän.

Jukka Ruponen: Mitä web 2.0:n jälkeen?

Jukka Ruponen kävi esityksessään läpi IBM:n Smarter Planet -strategiaan (Smarter Planet -blogi) liittyviä teemoja. Verkosta tulee yhä enemmän sovellusalusta, jonka tarjoamia palveluja käyttäjät hyödyntävät selaimen kautta. Kollektiivisen tietämyksen valjastaminen yhteisön käyttöön vahvistuu. Kollektiiviseen tietämykseen liittyvät sovellukset ovat kytkeytyvät käyttäjien tuottaman massiivisen datamäärään hallitsemiseen, hyödyntämiseen ja jalostamiseen tiedoksi. Tässä prosessissa joukkouttamisella (crowdsourcing) on yhä suurempi merkitys. Yhä useammat verkossa toimivat järjestelmät perustuvat datan keräämiseen ja sen yhdistämiseen.

Web ja fyysinen maailma kohtaavat. Kollektiivisen tietämyksen sovellukset saavat yhä enemmän erilaisten sensoreiden välityksellä dataa ympäristöstä sen lisäksi, että dataa syöttävät myös käyttäjät. Web 2.0 -sovellukset ja web ovat tulleet mobiililaitteisiin, jotka puolestaan sisältävät tolkun määrän erilaisia sensoreja. Järjestelmä kerää, yhdistää ja esittää reaaliajassa käyttäjien ja sensorien tuottamaa dataa. Ruposen tulkinnan mukaan asioiden/esineiden Internet syntyy verkkoon kytketyistä laitteista ja esineistä ja niihin liitetyistä sensoreista. Lopputuloksena käyttäjäyhteisön ja sensorien välityksellä syntyy uudenlaista dataa.

Ruponen uskoo tulevaisuudessa vahvistuvan kehityksen, jossa kaikesta toiminnastamme jää jälki. Tästä Ruponen käyttää ilmaisua aura of data eli eräänlainen käyttäjälle ja laitteille syntyvä data-aura. Hänen mukaansa näiden jälkien kokoaminen ja yhdistäminen älykkäästi on tulevaisuutta. Verkko ja fyysinen maailmamme yhdistyvät yhä enemmän. Ilmiöön tulee Ruposen mukaan kytkeytymään asioiden, esineiden, tapahtumien ja ihmisten jäljitettävyys. Esimerkiksi laitteilla on eräänlainen sähköinen ”sormenjälki”, joka syntyy laitteen yksilöllisestä virrankulutustavasta. Tämä tekee laitteista jäljitettäviä. Jäljitettävyyttä parantavia menetelmiä ovat muun muassa ISBN, ASIN (Amazon Standard Identification Number), RFID, ZigBee (RFID:n parannettu painos, älykkäämpi, vähäisempi virrankulutukseltaan, lyhyen kantaman radioliikenteen standardi), IMEI (International Mobile Equipment Identity, matkapuhelimen laitetunnus, jonka avulla voidaan tunnistaa verkossa oleva matkapuhelin).

Tiedonhakuteknologioiden osalta Ruponen arvioi erääksi hakujen kehityssuunnaksi automatisoitumisen. Muun muassa sensori- ja mobiiliteknologioiden kehityksen ja yleistymisen myötä voi riittää, että loppukäyttäjä on vain jossain tietyssä maantieteellisessä paikassa ja järjestelmät tarjoavat loppukäyttäjälle tähän paikkaan liittyvää dataa automaattisesti.

Ruponen nosti myös esiin julkisen datan: julkishallinnon verovaroin tuottaman datan julkaiseminen koneluettavassa muodossa kaikkien vapaaseen käyttöön mahdollistaa tämän datan hyödyntämisen ja jalostamisen eri tavoin itsepalveluperiaatteella. Ruponen uskoo datan avaamisen myötä syntyvän uusia sovelluksia, joissa eri lähteistä saatua dataa yhdistetään innovatiivisin tavoin.

Teemu Arina, sosiaalinen media, toimintakulttuurin muutos

Arina aloitti kritisoimalla sosiaalinen media -käsitettä. Turha ja vääränlainen käsite. Jos on sosiaalinen media, niin onko myös yksinäinen media tai asosiaalinen media? Arinan mukaan kuvailevampi käsite olisi yhteisöllinen media. Yksi vaihtoehto olisi palata termiin digitaalinen media, mutta se puolestaan on liian suppea-alainen, koska Internetin kehitys vaikuttaa myös fyysiseen maailmaan.

Sanat ovat viruksia ulkoavaruudesta (William Burroughs)

Arina kävi läpi joitain kehityksen aiheuttamia muutoksia.

Aikakäsitys ja verkon vaikutus siihen

Reaaliaikainen web, nyttismi vahvistuu. Omien ajatusten ja asioiden nostaminen laajempaan keskusteluun on nopeutunut esimerkiksi mikroblogi-palvelujen kautta (Qaiku, Twitter jne.). Esimerkiksi Islannin tuhkapilven vaikutus lentoliikenteeseen pakotti ihmiset nopeasti kehittämään korvaavia tapoja koordinoida joukkokyytejä. Perinteinen media ei välttämättä pysty reagoimaan yhtä nopeasti vaan tulee hieman jäljessä.

Yhdeksi webin kehittymisen ja toimintatapojen muuttumisen trendiksi Arina nimesi intentioiden webin: loppukäyttäjät kertovat verkossa tavoitteistaan ja suunnitelmistaan ja tästä seuraa erilaisia asioita, esimerkiksi ex tempore -tapaamisia näiden ilmoitusten innoittamina.

Iso muutos on kohdannut myös kommunikaatiotapoja ja työkulttuuria. Ennen vallalla on ollut Arinan mukaan ns. lineaarisen työn malli, jossa on ennustettavuutta sen suhteen, kuka on yhteydessä kehenkin. Viestit kulkevat yhdeltä toiselle. Nyt Arina näkee nousevan luovan työn mallin, jossa tehtävää tekee paras henkilö kyseiseen tehtävään eikä välttämättä se henkilö, jolle tehtävä toimen puolesta kuuluu. Toimintamallia voi kutsua ”oikea ihminen oikeassa paikassa” -malliksi.

Arinan mukaan eräs tapa uusien toimintamallien kehittämiseen on hyödyntää pelillisyyttä. Yksi esimerkki palvelusta, joka saa ihmiset kiinnostumaan palvelusta ja kokemaan palvelun käyttämisen kannustavaksi, on Foursquare. Palvelussa voi kertoa oman sijainnin ja syyn, miksi on siellä. Palvelu tarjoaa vinkkejä muilta tutuilta siitä, mitä lähistöllä on. Palvelua käyttämällä ansaitsee ikään kuin partiomerkkejä, ja tämä palkitseminen on yksi tapa koukuttaa ihmisiä käyttämään sovellusta. Pelillisyys voi olla yksinkertainen resepti houkutella ihminen tekemään asioita, jotka eivät ole hänelle mieluisia. Esimerkkinä Arina mainitsi tamagotchimaisen hampaiden pesuun kannustavan pelin, jossa lapsen pestessä hampaitaan virtuaaliakvaarion virtuaalikala voi hyvin ja mitä harvemmin hampaita pesee, sitä huonommin virtuaalikala voi akvaariossaan. Arina heitti myös kysymyksen siitä, miksi työympäristöstä ei kehitetä kannustavia, pelillisiä elementtejä sisältäviä. Mäyrällä oli omassa esityksessään mainio esimerkki työelämään ujuttautuneesta pelillisestä elementistä: kyse oli kuvasta eräästä purkutyönalla olevasta siilotornista. Purkutyötä tehnyt koneenkuljettaja oli hakannut betonitornin seinään valtavankokoisen hymynaaman.

Isoveljet ja -sisaret ja läpinäkyvä yhteiskunta

Lopuksi nousi esiin verkossa toimimisen jäljitettävyys ja isoveli-tematiikka. Sen sijaan, että yhteiskunta valvoisi yksilöä, isoveljiä onkin jokainen verkon käyttäjistä. Käytännössä tämän voi ajatella ilmenevän esimerkiksi siinä, kun merkitsemme vaikka Facebookiin lataamiimme kuviin, keitä kuvissa on. Yritysten verkkopalveluihin kertyy loppukäyttäjien toiminnan tuloksena dataa, mikä antaa yrityksille mahdollisuuksia tehdä monenlaista analyysia loppukäyttäjistä. Kuluttajien pitäisi vaatia, että kuka tahansa voisi hyödyntää näitä datavarantoja. Datan yhdistelyn problemaattisuus: dataa tallentuu monenlaisiin lähteisiin ja näitä datavirtoja voidaan yhdistellä ja tehdä erilaisia johtopäätöksiä. Tämä on johtanut muun muassa virheellisiin terroristiepäilyihin. Kansalaisella pitäisi olla välineet puolustaa itseään. Ruponen totesi jokaisen ajautuvan verkkoon. Tällöin tärkeä kysymys on se, voiko omiin tietoihin vaikuttaa? Tämä mahdollisuus pitäisi olla.

Keskustelu

Trackbacks/Pingbacks

  1. Päivitysilmoitus: ITK 2010 : ohjelmistosessiot « Sorvipenkki - 05.06.2010

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: