NextLibrary 2009: Blowers “InnoPLAYtion : libraries & learning in a creative economy”

Helene Blowersin esityksestä (Finding the Phoenix) on blogannut jo Krista Auvinen (Tuliaisia Next Library unConferencesta). Blowers pohti esityksessään digitalisoitumisen ja e-aineistojen vaikutusta kirjastoihin.

Erilaisia lukulaitteita on tarjolla yhä enemmän ja mobiilit silloittavat digitaalista kuilua: erään tutkimuksen mukaan 60 % maailman ihmisistä käyttää kännyköitä ja ne ovat yhä tärkeämpi viestintäväline, jolle meidän pitäisi luoda palveluja (ITU: New ITU ICT Development Index compares 154 countries, 3/2009). Matkapuhelimien käyttötapojen ja niille tarjottujen sisältöjen laajenemisesta Blowers antoi esimerkkinä Japanista alkunsa saaneet matkapuhelinromaanit (cell phone novel, keitai shosetsu), jotka eivät hänen mukaansa ole enää mikään kuriositeetti, vaan vakavastiotettavaa liiketoimintaa.

Digitalisoituminen vaikuttaa eri toimijoiden liiketoimintamalleihin: Blowers nosti esimerkkinä sanomalehdet, joiden tulevaisuuden osalta on esitetty erilaisia uhkakuvia. Sanomalehdet ovat myös reagoineet kehitykseen, esimerkkinä New York Times (New York Times avasi arkistojaan ja julkaisi ohjelmointirajapinnan).

Kirjastolaisten pitäisi olla Blowersin mukaan muutostekijöitä. Hänen mielestään meidän ei tarvitse pelätä painettujen sisältöjen kuolemaa (formaatti ja olomuoto voivat muuttua), mutta pelätä pitäisi riippuvuuttamme tietyistä formaateista. Informaatio ei ole vielä 100-prosenttisesti digitalisoitunut, mutta digitalisoituminen etenee ja e-aineistot tulevat, joten mitä meidän tulisi tehdä? Blowers näkee tässä tilaisuutemme: painetut aineistot muuttavat olomuotoaan ja nyt meidän pitäisi miettiä tehtäväämme ja uusia toimintamuotoja. Tiedon kuluttamisesta on siirrytty yhä enemmän tiedon tuottamiseen. Iso kysymys on hänen mukaansa se, kuinka voimme olla mukana tuossa prosessissa.

Ammatissa on tapahduttava Blowersin mukaan muutos, ja hän kehottaa miettimään, kuinka voimme toimia yhteisöllisemmin ja muuttamaan toimintatapaamme siten, että hyödynnämme tai tuomme jotain lisäarvoa ihmisten tuottamalle sisällöille. Hän näkee meidän roolimme siinä, että tarjoamme tietoa, ruokimme opiskelua ja viisautta, ja jotta onnistumme tässä Blowers kehottaa keskittymään palvelujen kehittämisessä

• uteliaisuuteen (curiosity)
• luovuuteen (creativity)
• yhteistyöhön (collaboration).

Blowersin mukaan kirjastoilla on tekemistä siinä, että informaation jakelu olisi helpompaa.

NextLibrary 2009: Hjørringin kirjasto

Osallistuin Århusissa kesäkuussa järjestettyyn NextLibrary unConference 2009 -tapahtumaan. Tapahtuman kotisivut nextlibrary.net.

Olin mukana vierailulla Hjørringin kirjastoon, jonka esittelykalvot löytyvät SlideSharesta: Hjørring Public Library Metropol. Kuvia on muun muassa Aaron Schmidtin Walking Paper -blogissa. Scandinavian Public Library Quarterly -lehden verkkoversiosta löytyy Børge Søndergaardin artikkeli kirjastosta (The red thread : New central library in Hjørring).

Vanha kirjasto sijaitsi keskustassa, mutta siirtyi osaksi ostoskeskusta. Kirjasto avattiin huhtikuussa 2008. Uutta kirjastorakennusta oli suunnittelemassa muun muassa Bosch & Fjord, joka on kahden taiteilijan yritys.

Kirjaston suunnittelua johti kolmas paikka -ajattelu. Johtaja esitteli suunnitteluun vaikuttaneita ajattelijoita. Näitä olivat muun muassa Oldenburg (”The Great Good Place”), psykologi Mads Lindholm (”modern nomads need oases”), Jan Gehl (”nykyinen rakennustapa on väärä, pitäisi tavoitella Tukholman vanhan kaupungin tyyliä”).

Ostoskeskuksessa tarjotaan jotain kaikille: kulutusmahdollisuuksia (kaupat), ruumiinkulttuuria (kuntokeskukset) ja mielen ruokaa (kirjasto). Kirjaston johtaja heitti puolileikillään, että kyse on tilasta, jossa voi periaatteessa olla koko ikänsä. Uuden kirjastotilan toivotaan viestivän asiakkaalle, että tämä jäisi kirjastoon. Kirjaston halutaan olevan kaupungin keskeisin paikka.

Ikäryhmiä haluttiin sekoittaa. Lasten, nuorten ja aikuisten osastot menevät hieman limittäin ja lomittain.

Kirjasto on näyttävä ja tilasuunnittelussa on paljon hienoja yksityiskohtia ja taiteilijoiden kädenjälki näkyy, esimerkiksi asiakaspäätteiden taustakuvissa hyödynnetään kuvateemoja, jotka esiintyvät muuallakin kirjastossa. Lopputulos on pitkälle harkittu kokonaisuus.

Muutamia mieleenjääneitä yksityiskohtia: Sisääntulon vastaanottoalue, jossa on massiivinen asiakaspalvelutiski ja tiskissä lukee “tervetuloa”. Maamerkkimäinen, mistä Danielsson puhui Kirjastopäivillä (Kirjastopäivät 2009: Tila viestii). Ei ole haettu vain parasta mahdollista käytettävyyttä: osa aineistosta sijaitsee niin korkealla, että niitä varten tarvitaan tikkaita. Ylähyllyjen aineistot näyttivät olevan vanhaa, varastoaineistoa.

Löytyy myös ns. “Dark end of the library”, jossa on haettu perinteistä, elämyksellistä tunnelmaa: puisia hyllyjä, nahkaisia nojatuolia, labyrintin muodostava kirjahyllykkö. Lasten osaston yhteydessä tila vanhemmille, joka on nimetty “V.I.P:ksi” (eli Very Important Parents). Kyse on oleskelutilasta sohvaryhmineen, jossa vanhemmat voivat olla sillä aikaa, kun lapset touhuavat lastenosastolla.

Kirjaston käytöstä

Kirjaston käyttäjistä 50 % ei lainaa, vaan käy muista syistä. Aukioloajaksi haluttiin 24/7/365, mutta siihen ei päästy. Kirjastolaisten työprosesseja tarkistettiin: painopistetta suunnattiin asiakastyön osalta enemmän henkilökohtaisen palvelun suuntaan pois hyllyttämisestä.

Kirjastoon ei hankittu lajittelevaa palautusautomaattia, vaan puolenkymmentä automaattia, joilla asiakkaat palauttavat lainansa. Palauttamisen jälkeen asiakkaat vievät palauttamansa teokset palautusalueella oleviin palautuskärryihin. Kärryjä on noin kymmenkunta, ja asiakkaat lajittelevat palautuksensa suhteellisen yksityiskohtaisesti. Taustalla oli 3 – 4 kuukauden mittainen intensiiviopastus, jossa henkilökunta opasti kaikkia asiakkaita, kuinka toimitaan palautusautomaattien kanssa ja miten palautusalueella toimitaan. Tavoitteena oli se, että pienenevien resurssien myötä pystyttäisiin siirtämään rutiinitehtäviä asiakkaille ja vapauttamaan resursseja henkilökohtaisempaan asiakaspalveluun. Konsepti oli lyönyt erittäin hyvin läpi: opastuskauden jälkeen suurin osa asiakkaista kykeni toimimaan palautusalueella ja osasi lajitella aineiston oikein. Tämän palautusprosessin hyvänä puolena on myös se, että palautetut teokset ovat heti käytettävissä eivätkä esimerkiksi lajittelurobotin sisällä. Serendipiteettia siis ja rahaakin säästyi.

Kirjastopäivät 2009: Kansallisen kirjastopolitiikan lähivuosien painoalueet

Hannu Sulin kertoi OPM:n näkemyksistä kirjastopolitiikan suhteen. Hän aloitti katsauksella kirjastoalan virstanpylväisiin. Vuoden 1928 kirjastolaissa määriteltiin, että kunnallisten kirjastojen on tarjottava kirjallisuutta ja henkilöstöpalveluja kansalaisille kansan sivistyksen kohottamiseksi ja itseopiskelun edistamiseksi. Vuoden 1961 kirjastolaki ja kattava valtionrahoitus loivat perustan nykyiselle kirjastoverkollemme. Tätä voi pitää kirjastojen kultakautena. Vuoden 1998 kirjastolaissa säädettiin kuntien tehtäväksi järjestää väestön tarvitsemat kirjasto- ja tietopalvelut. Tärkeä laki kirjastojen jatkuvuuden kannalta, joka linkitti myös kirjastot ja tietoyhteiskunnan kehittämisen, tietoyhteiskunnan kansalaistaidot, kansainvälistymisen ja elinikäisen oppimisen.

Kirjastolainsäädännön päivittäminen on tuloillaan. Laissa ovat perusasiat kunnossa, mutta hienosäädettävää löytyy. Huomiota kiinnitetään muun muassa

• palvelujen laatuun ja monipuolisuuteen, kielellisiin oikeuksiin ja monikulttuurisuuteen
• kirjastoverkkoon ja yhteistoimintavelvoitteisiin
• kirjastotoimen aluehallinnon kehittämiseen
• keskuskirjasto- ja maakuntakirjastojen tehtävien päivittämiseen. Maakuntakirjastojen roolissa tuntuu korostuvan kaukopalvelu. Tuosta voisi suuntautua enemmän alan kehittämiseen
• koulukirjastokysymys: jos vastuu näistä annetaan yleisille kirjastoille, niin tähän pitäisi resursoida.

OPM:n “Kirjastopolitiikka 2015″ yleisten kirjastojen osalta muutamia asioita:

• perusopetuksen ohella kirjastot ovat kuntalaisen peruspalvelu: kirjastot toimivat tiedon ja kulttuurin tasavertaisen saatavuuden takaajina
• pitää vastata haasteisiin keskittymällä osaamiseen ja panostamalla palvelujen laatuun
• kirjastojen tulee tuottaa sellaista lisäarvoa, johon muut eivät pysty. Painopiste tiedonhankinnasta tiedonhallintaan
• palvelukulttuurin arvioimisen aika: asiakaspalaute voi olla hyvää, mutta onko asiakas palvelujen keskiössä? Kirjastot ja palvelut sinne, missä ihmisetkin ovat.

Strategisia painoalueita ovat muun muassa

• kirjastot avoimina oppimisympäristöinä, tiedon, kulttuurin ja elämysten tapahtuma- ja kohtaamispaikkoina
• palvelujen markkinointiin ja tiedotukseen kannattaa panostaa
• kirjastojen osaamistason nostaminen ja rekrytoinnin merkitys: Kirjastot ovat aineistojen lisäksi myös osaava henkilökunta. Aina sisäinen rekrytointi ei ole paras tapa hoitaa asioita
• kansalaisen tietohuollon konkretisointi: mitä aineistoja pitäisi saada verkon kautta asiakkaiden käyttöön
• hanketoiminnassa tulee pyrkiä pitkäkestoiseen ja -vaikutteiseen toimintaan.

Kirjastopäivät 2009: kirjastokonsepteista

Lämsä, Kari: Kirjasto 10

Muutamia faktoja

• erilaisia yhteistyökuvioita muun muassa musiikkiopistojen kanssa
• kävijöitä on kolme kertaa enemmän kuin Kiasmassa
• 60 % kirjaston käyttäjistä on 15 – 30 -vuotiaita
• 60 % kirjaston käyttäjistä on miehiä.

Suurimmalla osalla (80 %) henkilökunnasta on kirjastoalan koulutus: tärkeänä pidetään sitä, että kehitystyö on kirjastovetoista.

Palvelukonseptiin liittyviä juttuja:

• kympissä haluttiin muuttua lukutilasta työtilaksi: nuoret tulevat pääasiassa tekemään jotain, eivät välttämättä viettämään aikaa. Lämsä heitti ajatuksen ilmaan, että onko olohuoneajattelu ohi ja tee se itse -toiminta tulossa sijaan. Kympissä on asiakkaiden käytettävissä erilaisia lisälaitteita ja tila voidaan mukauttaa asiakkaiden tarpeisiin eri tavoin
• henkilökunta antaa vieriopastusta kirjastonkäyttäjille. Tästä keskusteltiin aluksi. Käyttökokemukset ovat olleet kuitenkin hyviä: asiakas pystyy osallistumaan tiedonhakuun
• asiakas toimii julkaisijana yhä enemmän ja Kirjasto 10 on paikka sisältöjen luomiseen ja julkaisuun
• kirjasto julkaisijana: kirjasto tuottaa webcastia ja podcastia. Näiden sisältöjen promoamiseen on panostettava, jotta kirjastonkäyttäjät ne löytävät
• kirjaston tekniikka on liikuteltavissa, joten tarvittavaa esitys- yms. tekniikkaa voidaan kuljettaa muihinkin kirjastopisteisiin
• kirjastonkäyttäjät, yhteisöt, järjestöt mukaan muun muassa näyttelyiden, konserttien yms. tapahtumien toteutukseen; asiakkaiden osaaminen, harrastukset ja keräilykohteet esille
• kirjasto toimii kirjastokortilla eli kaikkien laitteiden ja tilojen käyttämiseen tarvitsee kirjastokorttia. Tällä kirjastokortin brändiä halutaan laajentaa lainaamisen ulkopuolelle.

Kymppiläisten toiminta kiteytyy aivan loistavaan sloganiin

Kun muut vasta suunnittelevat, me olemme jo moganneet”.

Esimerkkejä toiminnasta

• haluatko joksikin -sarja: tilaisuuksia, joiden teemoina esimerkiksi muusikon, näyttelijän tai toimittajan työ. Tapahtumaa järjestetään yhteistyössä oppilaitosten ja työvoimatoimiston kanssa
• Euroviisu-karaoke: suosittu kampanja, jossa kirjastonkävijät saivat laulaa karaokena vanhoja Euroviisu-kappaleita. Esitys taltioitiin samalla ja asiakas sai kirjasto 10:n logolla varustetun tallenteen ilmaiseksi mukaansa
• läppäritohtorin vastaanotto: vieriopastusta kirjastonkäyttäjien läppäriongelmiin
• läppärikerho, jossa kerholaiset opiskelevat yhdessä tietotekniikka, kerholaiset antavat vertaistukea ja päättävät kulloinkin käsiteltävän aiheen; kirjastolaiset mukana taustalla, puuttuvat vain jos tarvis
• liikkuva läppäriluokka: kulkee pienessä tilassa esim. lätkäkassissa. Luokka on mukana muun muassa lähikirjastojen mediapäivillä.

Pihlajamäki, Merja: Sellon kirjasto

Toimintaa mm.

• senioreille Wii-pelikerho ja musiikkituokioita
• nuoria lähestytään pelien kautta, kirjallisuuspiirien, luovan kirjoittamisen työpajojen kautta
• yhteistyötä HelMet-kirjastojen kanssa (lempibussi, kesädösä) ja kaupallisten toimijoiden kanssa (Welhon rahoittama Welhon nettikoulu)
• kurssitoimintaa, aiheina Facebook, Skype, kuvankäsittely ja skannaus, musiikintiedonhaku, Internet arjen apuna. Tiedonhaun kurssit eivät Sellon kokemusten mukaan vedä kävijöitä, joten toistaiseksi Sellossa keskitytään suosittuihin aiheisiin.

Kirjastopäivät 2009: MARC21 ja kansallinen yhteisluettelo

Kirjastopäivillä oli pari tietoiskua MARC21:stä. Kansalliskirjastosta formaattia esitteli Ulla Ikäheimo. Tietolinja 1/2009 käsitellään myös formaattia. Ulla Ikäheimo kertoi esityksessään myös kansallisesta yhteisluettelosta.

Ikäheimo luetteli formaattivaihdon hyviksi puoliksi sen, että

• luettelointikäytäntöjä ja bibliografista kontrollia saataisiin yhdenmukaisemmaksi
• formaatti luo perustaa kirjastojen verkostoitumiselle
• formaatti on joustava, mukautuva
• MARC21:n myötä poimintaluettelointi kansainvälisistä tietokannoista helpottuu, mikä hyödyttänee eniten tieteellisiä kirjastoja.

Aikataulu yleisten kirjastojen kannalta:

• järjestelmätoimittajien antamasta tuesta FINMARC:ille on ristiriitaista tietoa. Erään tiedon mukaan tuki loppuisi vuonna 2014, mutta ainakaan Axiell ei ole määritellyt FINMARC-tuelleen takarajaa
• 2010 – 2011 ajoittuu todennäköisesti suurin vaihtobuumi yleisissä kirjastoissa
• Kansalliskirjasto tarjoaa maksutonta peruskoulutusta 2009 – 2011.

Axiellin tietoiskun mukaan MARC21:tä pilotoidaan tällä hetkellä Vaasassa ja Lopella.

Kansallinen yhteisluettelo

Yhteisluettelon tavoitteena on se, että kaikkien Suomen kirjastojen aineistotiedot olisivat yhdessä tietokannassa. Yhteisluettelosta tulee osa Kansallista digitaalista kirjastoa eli KDK:n asiakasliittymän kautta on käytettävissä myös yhteisluettelo.

Ikäheimo määritteli kansallisen yhteisluettelon hyviksi puoliksi muun muassa sen, että kirjastojärjestelmiä voitaisiin yksinkertaistaa ja että järjestelmien tehtäviä siirtyisi yhteisluettelolle, yhteisluettelo voi myös parantaa luetteloinnin kustannustehokkuutta.

Ari Rouvari nosti esiin hyvänä puolena mahdollisuuden kirjastojen entistä tiiviimmälle yhteistyölle.

Kansalliskirjaston toiveena on se, että yleiset kirjastot olisivat yhteisluettelossa vuonna 2011. Sitä ennen on useita selvitettaviä, eri sektoreiden kanssa keskusteltavia asioita. Yhteisluettelon myötä on mahdollista saada käyttöömme muun muassa auktoriteettivalvonta.

Vastustusta yhteisluettelon suhteen on kuulemma herättänyt pelko siitä, että kontrolli omasta tietokannasta menee ja että kirjaston näkyvyys pienenee, vaikka tältä osin asia on Ikäheimon mukaan päinvastoin. Asiaan liittyy monenlaisia huolia. Yhteisluetteloselvityksessäni (Kansallisista yhteisluettelo­- ja käyttöliittymäratkaisuista, 2009) haasteiksi nousivat muun muassa

• toimivan yhteistyökulttuurin luominen ja toiminnan organisointi niin, että kaikki osapuo­let ovat tasapuolisessa asemassa
• kirjastojen oikeudet bibliografisen datan jatkohyödyntämiselle mahdollisimman jousta­vasti.

Moderni, avoimiin rajapintoihin ja yleisiin, laajennet­tavissa oleviin standardeihin perustuva kansallinen yhteisluettelo ja yli sektorirajojen toimiva kirjastojen yhteistyökulttuuri – tekemistä ja haastetta, mutta onnistuessaan jotain varmasti tavoittelemisen arvoista.

Kirjastopäivät 2009: Tila viestii

Tila viestii -sektiossa esiteltiin Helsingin kaupunginkirjaston konseptinuudistusta ja Turun kaupunginkirjaston tilasuunnittelua.

Helsingissä suunnittelutoimisto 6. kerros on luonnostellut uudenlaista kirjastokonseptia, jota kokeillaan Oulunkylän kirjastossa. Maija Berndtson kertoi konseptin muodostuvan tilasta ja palvelusta. Tilauudistus ei sinällään riitä, vaan lisäksi tarvitaan palvelunuudistamista. Hänen mukaansa konseptiajattelussa ei ole sinällään mitään uutta; aikaisemmin konsepteista ei ole vain puhuttu. Yksi konseptin muutos oli siirtyminen suljetusta hyllyjärjestyksestä avohyllyihin. Siirtyminen kesti 40 vuotta.

Helsingin kaupunginkirjaston visiona on ns. rajaton kirjasto. Tavoitteena on joustavuus: kirjastojen aineistoja ja informaatiota pitäisi pystyä käyttämään eri tavoin ja erilaisin päätelaittein missä vain.

Yksi kysymys konseptin uudistuksessa on Berndtsonin mukaan se, uskalletaanko antaa tilakysymykset muiden ratkottavaksi. Tärkeää on myös muistaa, että välttämättä kaikkea vanhaa ei tarvitse heittää roskakoriin.

Jani Danielsson kertoi suunnittelutoimisto 6. kerroksen näkökulmasta, miten työhön lähdettiin. Eräänä lähtökohtana heillä oli miettiä, mitä yritysmaailmassa on tapahtunut. Danielsson esitteli esimerkkejä yritysmaailmasta

• Starbucks: liikeketju ottaa huomioon muun muassa paikallisuuden
• Alko: aiemmin palveluasenne hankala ja asiakkailla puolestaan “toivottavasti naapuri ei näe” -olo. Nyt palvelu on täysin erilaista: asiantuntijoita pyörii hyllyjen välissä ja auttaa. Asiakas ei koe olevansa tyhmä
• Apple store NY: liikkeessä ei ole “luethan lehtesi kotona” -meininkiä, vaan laitteet ovat asiakkaiden vapaasti testattavissa. Aukioloajat ovat joustavat. Genius barista -henkilöitä ja Genius bar: vaikka palvelutiskeistä on alettu puhua välttämättömänä pahana ja bunkkereina, joiden taakse henkilökunta piiloutuu, Genius bareissa palvelutiskit ovat käytössä, mutta se ei ole ongelma, koska palveluasenne on kohdillaan. Asiakkaita palvellaan täysillä oltiin tiskin takana tai ei, ja tätä asennetta näytetään eri tavoin, esimerkiksi henkilökunnan t-paitojen pikkuteksteissä
• Tapiola-yrityksen t-hetki: epäkiinnostavia pankkituotteita on tarjotaan asiakkaalle tarkoituksenmukaisessa muodossa. Esimerkiksi rahastosijoitustarjouksia on paketoitu rippilahjoiksi
• Grand Hotel Stockholmin kaksi ravintolaa, joissa asiointitavat ovat erilaisia. Toiseen tullaan viettämään aikaa, toisessa pistäydytään nopeasti. Kummassakin ravintolassa kerrotaan tilalla ja sisustuksella, mistä ko. ravintolan konseptissa on kyse.

Danielsson uskoo, että emme kuluta julkisia palveluja eri tavalla kuin kaupallisia palveluja. Odotuksemme ovat samat, ja näihin odotuksiin kirjaston pitäisi vastata. Hän puhui palvelumuotoilusta, joka ei tarkoita “mitä me osaamme/haluamme”, vaan “mitä asiakkaat haluaisivat meidän osaavan/haluavan”.

Uudistuksen tuloksena pitäisi syntyä konseptoitu toimintamalli, jonka avulla voidaan asiakkaille tavoitteeksi asetettu palvelukokemus välittää toistettavasti.

Miten palvelukulttuurin muutos tulee näkymään kirjastotilassa? Danielssonin mukaan Helsingissä tavoitellaan selkeyttä ja vahvaa hierarkiaa. Tämä tulee näkymään esimerkiksi maamerkkeinä, kuten massiivisina, näyttävinä palvelutiskeinä, jotka osoittavat kirjastonkäyttäjälle, missä palvelua on tarjolla. Kirjahyllyjen värinä on musta, joka suunnittelijoiden mielestä on paras tausta teoksille. Kalusteella halutaan korostaa teoksia ja kansitaidetta. Myös muissa kalusteissa tulee näkymään maamerkkiajattelu: HelMet-asiakaspäätteet tullaan nostamaan esiin upottamalla ne oransseihin tolppeihin. Näkyvyydelle helpotetaan asiakkaiden suunnistamista, ja toisaalta HelMetissä on kyse tuotteessa, josta voidaan olla ylpeitä ja jota kannattaa tuoda esiin. Opastuksessa tulee olemaan kampanjointimeininkiä: ajankohtaisia aiheita tuodaan esiin näyttävämmällä esillepanolla.

Suunnittelutoimiston mukaan henkilökuntakin voi erottua esimerkiksi vaatetuksella. Nyt ei tarkoiteta univormua, vaan riittävää ovat muutamat elementit, joilla henkilökunta erottuu muista, esimerkiksi liivit.

Inkeri Näätsaari esitteli Turun kirjaston uudistuksia. Toiminta-ajatuksena on olla sivistyksen paikka ja uudistusten lähtökohtana on ajatus siitä, että käyttäjät ovat kiinnostuneet asioista, eivät niinkään aineistomateriaalista. Kirjastossa järjestetään tapahtumia ja näyttelyjä, joilla halutaan nostaa esiin tieto-ja kulttuurisisältöjä.

Automatisointia on tehty paljon, jotta voidaan vapauttaa henkilökunta vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa. Nuorten osasto tekee yhteistyötä nuorten taide- ja toimintatalo Vimman kanssa. Vimmassa tuotetaan sisältöjä, ja kirjasto toimii puolestaan tilana, jossa nuoret pääsevät esittelemään tuotantoaan.

Näätsaaren mukaan kirjastossa on tapahtunut työn ja osaamisvaatimusten muutos, jossa avainsanoja ovat aktiivisuus, sisällöntuotanto, verkostoituminen.

Kirjastopäivät 2009: Thorhauge, The new library : from access to enabling

Tämän vuoden Kirjastopäivillä oli yhtenä puhujana Jens Thorhauge, joka kertoi Tanskan kirjastolaitoksen kehityssuunnitelmista. Esityksestä löytyy Kirjastoseuran sivuilta Tuula Haaviston teksti Tanskalaiset ovat tehneet sen jo.

Thorhaugenin mukaan meillä ja tanskalaisilla ovat samat haasteet

• globalisaatio
• digitalisaatio
• digitaalinen kuilu.

Kirjastoalan kehitystä Thorhaugen hahmotti vertauskuvalla muutosten aalloista. Ensimmäisessä aallossa siirryimme korttiluetteloista tietokantoihin. Toisessa aallossa tulivat Internet ja digitaalinen media. Tästä selvisimme Thorhaugenin mukaan hyvin: loimme erilaisia verkkopalveluja, kirjastoissa otettiin käyttöön asiakaspäätteitä jne. Kolmannessa aallossa tulivat Google ja sosiaaliset teknologiat, globalisaatio. Tällä aallolla ratsastetaan nyt ja tämä aalto on myös synnyttänyt muutoksen kulttuurin, jossa tärkeitä ovat käyttäjien tarpeet ja toiminta. Tämä kolmas aalto on Thorhaugenin mukaan Google-vetoinen ja nopea.

Thorhaugen määritteli muutamia tälle ajalle ominaisia trendejä: Välimatkojen merkitykset pienenevät. Tuotanto siirtyy itään ja uusia kilpailijoita ilmaantuu. Uusia taitoja tarvitaan, kilpailu esimerkiksi työelämässä kovenee. Elinikäinen opiskelu on yhä tärkeämpää. Digitaalinen kuilu laajenee. Sosiaalisia jännitteitä syntyy.

Kolme suurinta muutosta yhteiskunnassamme

1. kilpailu kovenee ja pakottaa meidät olemaan yhä innovatiivisempia
2. yhteiskunnan tulisi löytää uusia tapoja osallistaa kansalaisia
3. syvenevä digitaalinen kuilu voi olla uhka yhteiskunnalle.

Tanskalaisten kirjastojen tilanne tässä hetkessä Thorhaugenin analyysin mukaan

• lainaus pienenee, mutta käyttäjien määrä pysyy samana
• digitaalinen sisältö hallitsee ja tarve päästä käsiksi sisältöihin 24/7 kasvaa
• sosiaaliset teknologiat tulevat kirjastoon
• kirjastonkäyttäjästä tulee sisällöntuottaja
• elinikäistä oppimista tukevat ohjelmat ovat tarpeen.

Kirjastopalvelut tulisi Thorhaugenin mukaan integroida kansalaisten arkielämään: pääsy informaatioon pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja aineistojen saatavuus on tärkeää. E-aineistojen tulisi olla mahdollisimman relevantteja käyttäjille ja käytettävissä mahdollisimman monenlaisilla alustoilla (PC, matkapuhelimet, mp3-soittimet jne.). Uusien palvelujen kehittämisessä pitäisi panostaa käyttäjälähtöisyyteen. Tarjonnan pitäisi olla relevanttia mahdollisimman monille.

Uuden kirjaston roolit

• kirjastosta pitäisi tulla kolmas tila. Kirjastotilan tulisi tarjota mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, inspiraatioon ja osallistumiseen.
• palvelut 24/7, verkkopalveluissa nykyaikaiset alustat, uudet yhteistyökumppanuudet ovat yhä tärkeämpiä.

Kirjaston uusissa työskentelytavoissa tärkeää myös verkostoituminen.

Mitä Tanskassa on muun muassa tehty suunnitelmien toteutumiseksi

• “lukuilokampanjoita” ja muita kansallisia kampanjoita, lastentarhakirjastoja on perustettu
• tasa-arvoisuuteen on panostettu: on perustettu muun muassa yhteisöllisiä keskuksia
• bibliotek.dk-palvelua ollaan uusimassa ja yhteistyötä tanskalaisen verkkotietosanakirjan kanssa on tarkoitus tehdä. Tiedonhakutilanteessa asiakkaalle tarjotaan verkkotietosanakirjan artikkeli ko. aiheesta, jos sellainen on tarjolla.

Twin cities : kokoelmatyö Stirlingin kirjastoissa

Twin Cities -konferenssin jälkipuintia: Robert Ruthven esitteli Stirlingin kirjastojen kokoelmapolitiikkaa (Active stock management in Stirling libraries : Taking care of business).

Stirlingin alueella elää 88 000 asukasta, ja se on 8. suurin alue Skotlannissa. Harvaan asuttua seutua, jonka kirjastoverkko muodostuu 16 kirjastosta ja 2 kirjastoautosta.

Stirlingiläisten peruslähtökohtana kokoelmatyön uudistamiselle oli se, että kirjat ovat heidän ydinaluettaan ja kokoelmasta on pidettävä huolta. Uudistustyön motiivina oli kirjalainauksen väheneminen.

Uudistustyön vaiheet:

1. ongelman tiedostaminen
2. aineiston valintaryhmän organisointi
3. aineistojen esillepano ja markkinointi
4. aineiston promoaminen
5. proaktiivinen kokoelman hallinta
6. evidence based stock management.

Ongelman tiedostamisessa todettiin aineistomäärärahojen pieneneminen, useiden samojen nimekkeiden hankinta sattumanvaraisesti. Jotain haluttiin myös tehdä aineistolle, jota ei ollut lainattu 6 kuukauteen. Ruthven kutsui provokatiivisesti tällaista aineistoa termillä kuollut aineisto (dead stock). Aluksi uudistus herätti vastustusta kirjastopisteissä. Kirjastoissa ajateltiin, että jokainen kirjasto tietää itse parhaiten, mitä heidän asiakkaansa haluavat. Moni koki aineistonvalinnan tärkeäksi osaksi omaa työtään eikä halunnut siitä luopua. Asiakaskunta puolestaan pelkäsi alkuun, että koko aineisto katoaa. Laskevat käyttötilastot lisäsivät kuitenkin paineita tehdä jotain ja vakuuttivat uudistuskokeilun tarpeellisuudesta.

Kirjastoissa organisoitiin aineiston valintaryhmä, joka huolehtii aineiston valinnasta. Mukana on kirjastojen henkilökuntaa eri palvelualueilta. Ryhmän kokoonpanoa vaihdellaan säännöllisesti, jotta mahdollisimman monella on vuorollaan tilaisuus osallistua. Työryhmässä päivitettiin radikaalisti aineiston valintapolitiikkaa. Henkilökunnan asenteet muuttuivat matkan varrella, ja kun uudistusten koettiin purevan, myös henkilökunta innostui asiasta. Aineistonhankinnasssa keskitettiin rahaa fiktioon.

Kokoelmatyössä haluttiin myös panostaa esillepanoon, visuaalisuuteen ja markkinointiin. Tätä työtä tekee markkinointitiimi, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää muun muassa kirjastotilojen ulkoasua. Tavoitteeksi asetettiin myös pienempi kokoelma, jolla on suurempi näkyvyys. Kirjastoihin hankittiin tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisia esittelykalusteita ja aineiston esillepanossa otettiin periaatteeksi “kannet esiin”. Eli siis sama kuin Kööpenhaminassa (The Future is here: tanskalaiskirjastoista).

Aineiston promotointiryhmä kehittää lukupiiritoimintaa. Kirjastot panostavat erilaisiin kohderyhmiin, kuten etnisiin ryhmiin. Proaktiivisessa kokoelman hallinnassa muun muassa tarkkaillaan kuolleen aineiston tilannetta. Lisäksi nuhjuinen aineisto poistetaan kokoelmista.

Kokoelmatyössä käytetään analysointiohjelmistoa, jota hyödynnetään aineiston poistamisessa. Ohjelman avulla voidaan tislata esiin numerodataa kokoelman liikkeistä, jotta poistopäätöksiä tehtäisiin jonkinlaisiin mittareihin päätöksiä.

Seuraavaksi käsittelyyn ollaan ottamassa muun muassa aikuisten tietokirjallisuus, lasten kirjallisuus, äänikirjat ja AV-materiaalia.

Kokoelmapolitiikassa on kirjastolaisilla ollut sulattamista: ote on varsin kaupallisen oloinen. Aika radikaalilta tuntuu myös aikarajaus, jolla Stirlingissä määritellään aineiston “elollisuus”: kuusi kuukautta on lyhyt aika. Vaatii tasapainoilua, jotta saadaan säilytettyä kokoelman syvyys. Ruthven kertoi, että kuolleen aineiston poisto ei ole pelkkää matematiikkaa ja kuukausien laskemista: lopulliseen poistopäätökseen vaikuttavat muutkin seikat kuin kuukausien lukumäärä, jonka aineisto on ollut hyllyssä.

Kiinnostavaa Stirlingin esimerkissä on aktiivinen ote kokoelmatyöhön. Lukupiiritoimintakaan ja aineiston esillepanoon panostaminen eivät voi olla vaikuttamatta. Vaikka tilastot ovat ristiriitaisia välineitä toiminnan mittaamisessa eivätkä kerro koko totuutta, Ruthven esitteli lopuksi viimeisimpiä tilastoja. Niiden valossa toiminta on ollut tuloksesta: lainauksen laskeva suuntaus on kääntynyt kasvuun.

Iso-Britannian hallitus parantaa julkisten tietovarantojen hyödynnettävyyttä

Science Library Pad -blogissa kerrotaan Iso-Britannian hallituksen hankkeesta kehittää julkisia palvelujaan, ja osa tätä kehitystyötä on parantaa julkisissa palveluissa syntyvän informaation käytettävyyttä. Iso-Britannian hankkeesta uutisoi Guardian (UK set to follow successful US data method). Taustalla on samoja ideoita kuin meikäläisessä Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailussa (Kansalaislähtöistä julkisten tietovarantojen hyödyntämistä).

Avainsanoja Iso-Britannian hankkeessa ovat avoin informaatio (julkisia palveluja koskevaa informaatiota tehdään saavutettavammaksi, käytettävämmäksi, avointa dataa julkistetaan), innovaatiot (julkisten palvelujen kehittämiseen halutaan innovatiivisempaa otetta), keskustelu (kansalaisia halutaan osallistaa interaktiivisemmin verkkopalveluin ja yhteistyön kautta), palaute (kansalaisille tarjotaan lisää mahdollisuuksia antaa palautetta ja palautekanavia kehitetään). (Working Together : Public Services on your side.)

Hanketta valmistelleen työryhmän raportissa Digital Engagement : Update on Power of Information esitellään hankkeen tavoitteita ja työryhmän suosituksia. Informaation avoimuuden takaamiseksi suositellaan muun muassa

• kehittämään koko hallinnolle yhteistä lisenssimallia, joka tekisi julkisissa palveluissa syntyvän informaation käyttämisestä mahdolisimman helppoa käyttää
• julkisissa palveluissa syntyvän lähdekoodin lisensointia avoimen lähdekoodin yhteisön tapaan. Avoimen lähdekoodin osalta Iso-Britannia on sitoutunut käyttämään avoimella lähdekoodilla lisensoituja ohjelmistoja julkisten palvelujen osalta niissä tapauksissa, joissa niiden käyttö on järkevää taloudellisesti (Open Source, Open Standards and Re–Use: Government Action Plan).

Hanke on samaa sukua Yhdysvaltojen data.govin kanssa, jonka tarkoituksena on tuoda kaikkien käytettäväksi valtion tuottamaa dataa koneluettavassa muodossa. Data.govissa on tarjolla

• raaka dataa erilaisissa formaateissa
• tietoja työkaluista (muun muassa datanlouhintaohjelmistoja), joiden avulla dataa voi hyödyntää.

Data.govin toivotaan lisäävän osallistumista ja yhteistyötä. Toiveena on, että hanke lisäisi datan luovaa käyttöä ja innovointia sekä hallinnon läpinäkyvyyttä.

Aaltoja

Googlen I/O-konferenssissa yhtiö esitteli kehitysversiotaan Google Wave -palvelusta. Palvelua esitellään useassakin artikkelissa (kuten Google Wave Drips With Ambition. A New Communication Platform For A New Web, Google Waves Goodbye to E-Mail, Welcomes Real-Time Communication, Google Wave: Google Tries to Reinvent Email).

Google Wave on viestintä- ja yhteistyöväline, joka paketoi yhteen sähköpostin, pikaviestimen, tiedostojen jakamisen ja wiki-tyyppisen yhteisöllisen editoinnin. Koko hoito tarjotaan yhtenäisessä käyttöliittymässä. Palvelussa yhdistyvät muun muassa yhteistyövälineet, sosiaaliset verkostot ja mikrobloggaus.

Sen sijaan, että aallossa käyttäjät lähettelisivät viestejä edestakaisin, aalto on ikään kuin objekti (esimerkiksi keskustelu tai työstettävä dokumentti), joka sijaitsee palvelimella ja jota käyttäjät käyvät muokkaamassa. Käytännön esimerkki aaltoilusta kannattaa katsoa Google Wave: The Full Video From Google IO -videosta.

Käyttäjän luomat aallot voivat olla viestejä ja erilaisia dokumentteja, joita voi työstää yksin tai yhdessä. Palvelussa korostuu reaaliaikaisuus: kun käyttäjä editoi omassa selaimessaan muiden kanssa jaettua dokumenttia tai vastaa viestiin, muutokset näkyvät heti dokumenttia tai viestiä seuraavien muiden käyttäjien näytössä. Samaa dokumenttia tai keskustelua voi myös editoida useampi käyttäjä samanaikaisesti. Toiminnan saa myös kytkettyä pois päältä. Aaltoja voi kelata taaksepäin, jolloin näkee kuka teki ja mitä. Aaltoja voi julkaista verkossa tai upottaa muihin palveluihin esimerkiksi osaksi blogikirjoitusta.

Rajapinnat, protokolla ja lähdekoodi

Google on ottamassa avoimen politiikan Waven suhteen: paitsi että Google tarjoaa palvelun rajapintoja ja protokollan kehittäjien hyödynnettäväksi ja tutkittavaksi, suunnitelmissa on julkaista avoimen lähdekoodin lisenssillä ohjelmiston osia. Avoimuudella tavoitellaan muun muassa sitä, että palvelun kehitystyöhön saataisiin mukaan myös muut kehittäjät, ja toisaalta, että eri toimijoiden kehittämät aaltoteknologiat olisivat yhteentoimivia.

Kunnianhimoinen idea, joka videolla näyttää vaikuttavalta.

Introducing the Google Wave APIs: what can you build?